Matkapäiväkirjat

Junasta ulos astuttuamme ei riemulla ollut rajaa. Olimme tulleet keskelle kaupunkifestareita! Oi miten ihanaa. Kesäisessä Espanjassa ihmiset tykkäävät juhlia ja kaikenlaista toimintaa on tarjolla jos viitsii aktiivisena etsiä. Me oltiin laiskoja ja nämä kerrassaan mahtavat festarit tupsahtivat eteemme kuin varkain. Kaupungin kadut täyttyivät ihmisryhmistä jotka olivat pukeutuneet ties minkalaisiin vetimiin, heitelleen ilmaan jauhoja, puhallellen torvia ja paukutellen rumpuja. Yhden yhdenmukaisuuden huomasimme; kaikilla oli kaulassaan sini-valkoruudullinen huivi.

Juhlan nimi oli Fiestas de la Virgen Blanca. Juhlan juju oli se että kaupungin pääaukiolta olevasta tornista laskeutuu kumiukko Caledon sateenvarjonsa kanssa (muistutti miespuolista Maija Poppasta) ja näin alkaa festarit. Humua kestää viikon verran. Jokaisena iltana on jotain toimintaa ja kaikki tämä hulluttelu huipentuu viimeiseen iltaan jolloin Caledon palaa takaisin torniinsa. Silloin suihkuaa kuohari, sikarit palavat ja kaikille juotetaan vahvaa, makeaa, tahmeaa viiniä. Me osuimme Vitoriaan juuri tuoksi viimeiseksi illaksi.

Aluksi näytti siltä että edullisen majapaikan löytäminen oli mahdottomuus mutta koska kaikki se toiminta näytti juuri niin hauskalta kun vaan voi kuvitella niin päätettiin sitkeästi soitella ja etsiä. Löytyihän se huone lopulta, ehkä hieman kaupungin ulkopuolelta mutta kuitenkin.

Me ehdittiin juhlaan mukaan jo hyvissä ajoin. Oli todella hauskaa seurata kun ihmiset tanssivat ja soittivat kaduilla. Illan hämärtyessä meno vain villiintyi. Yksi mieleenpainuva ohjelma oli kun valtaisan ihmismassan keskellä juoksenteli kaksi häräksi pukeutunutta miestä ja näistä häristä suihkusi ilotulitteita. Ihmiset juoksivat pakoon härkiä ja se oli hauskaa. Musiikki-, tanssi- ja muita esityksiä oli jokapaikka täynnä. Kaunpungin keskusta oli sokkeloinen joten lähes jokaisen kulman takaa löytyi jotain uutta ja jännää.

Loppuhuipennus, eli Caledonin torniin kapuamisen ajaksi suunnattiin pääaukiolle. Kun kello löi yksi yöllä niin ilmiset alkoivat hurjana viheltää, rummuttaa ja huutamaa. Kun Caleidon vihdoin alkoin kapuamaan köysirataansa pitkin kaikki ottivat huivinsa alkoivat heiluttaa hyvästejä tälle kumiukolle. Ilotulitukset pauhasivat vielä kaiken sen metelin yllä. Silloin suihkusi kuohari ja kaikille tarjoiltiin makeaa, punaista, vahvaa viiniä. Loppujenlopuksi me oltiin aivan litimärkiä siitä kuoharin ja viinin virtauksesta ja kun Caledon oli saatettu torniinsa alkoivat paikalliset tarjoilemaan bocadilloja. Tarjoilutyyli oli sitä että näitä 30cm patonkeja heiteltiin voimalla ihmisiä päin. Hyvältä ne maistuivatkin ja punajuomaa virtasi lisää. Pikkuhiljaa alkoivat juhlat olla ohi. Me olimme ihan naatteja tämän kaiken hulinan jälkeen mutta näin hauskoja kaupunkijuhlia harvoin pääsee kokemaan.

(kun klikkaa kuvia niin ne näkyy paremmin)